Elina & Ville:
E: Me lähdetään ensi kevääksi vaihtoon. Mua kauhistuttaa se enemmän kuin mikään ikinä, mutta luomalla (ja koodailemalla, köh) tämän blogin olen osoittanut hyväksyneeni asian. Jos jostakin asiasta voi kirjoittaa pariskuntana blogia, se ei voi olla paha asia.
V: Näin on. Blogin ulkoasu on upea ja tästä on hyvä lähteä liikkeelle!
E: Ehkä näin ensimmäisessä postauksessa voitaisiin hieman avata sitä, keitä me ollaan ja mitä ollaan tekemässä. (Villen kommentti tässä kohtaa: "MIKS tätä lukis kukaan joka ei jo tunne meitä?", mutta itse aion suhtautua optimistisesti, sillä voihan olla, että edes yksi (1) Erasmus-vaihtoon lähtevä epävarma opiskelijansielu saa tästä jotain irti.) Aloittaisitko sä kulta esittelemällä itsesi?
V: Olen Ville, Nastolasta kotoisin oleva nykyinen tamperelainen, kauppatieteiden opiskelija ja semmottii. Olen lähdössä Espanjaan Zaragozaan puoleksi vuodeksi ja odotan innolla/kauhulla/jännällä ensi kevättä.
E: Mä seurustelen Villen kanssa jotakuinkin miljoonatta vuotta ja olen lähdössä Sloveniaan, Ljubljanaan vaihtoon, mitä odotan lähinnä ja ainoastaan kauhunsekaisin tuntein. Opiskelen Tampereen yliopistossa suomen kieltä, mutta vaihtoon lähden opiskelemaan rakasta sivuainettani tietojenkäsittelytiedettä, joten jos aika ei muuten kulu, istun yksin tietokoneluokassa öitä myöten koodailemassa.
V: Nyt on pakko myöntää, että pikkuhiljaa oon itsekin tajunnut, että oon lähdössä. Mulla se fiilis on tullut juurikin näiden byrokratian koukeroiden myötä. Toki tehtävää on vieläkin ihan sikana. Uskon, että suurin osa asioista kuitenkin selviää paikan päällä parhaiten (ilman kielitaitoa, toim. huom.).
E: Kieltämättä se on konkretisoinut lähdön tuntua, vaikka toisaalta mulle on tullut jotenkin turvallinen olo, kun olen saanut etsiä asuntoa ja valita paikallisia kuntosaleja. Pakkauslistan, tuon jokaisen vaihtoon lähtevän naisen kauhun, uskalsin aloittaa muutama päivä sitten. Palaan siihen vielä toiste, sillä vaihtoon pakkaaminen ansaitsee oman juttunsa. Kerro Ville vielä Tiuhtista, jooko? Se tarvitsee ihan oman kappaleensa.
V: Tiuhti on meidän 2-vuotias shetlanninlammaskoira, jota tulee tietysti kova ikävä.
E: Itse olisin kirjoittanut ehkä kolmen kappaleen verran tuosta samasta asiasta, mutta hienosti tiivistetty.
V: Homma etenee siis. Syödään joulu tosta alta pois ensin ja aloitetaan sitten tammikuun puolella varsinainen lähtösähläily. Katellaan!
