Päivän aurinkoloma

Tämä viikonloppu on ollut säidensä puolesta ehdottomasti vaihtoni tähän asti aurinkoisin (+19, voitteko kuvitella!), minkä kunniaksi päätimme Terhin kanssa hyödyntää jokaisen auringonsäteen ja lähteä nauttimaan niistä Slovenian rannikolle. Slovenian melko säälittävänmittaisella rannikolla on muutama pieni kaupunki, joista Koper valikoitui tämän reissun kohteeksi. Menimme kaupunkiin bussilla, vaikka kaksi tuntia tuntuikin vähän liian pitkältä ajalta istua suojassa ihanalta auringolta, ja takaisin tulimme puolet bussimatkan kestosta ja hinnasta kustantaneella kimppakyydillä. Päivä oli kaikessa kiireettömyydessään ja lämpöisyydessään erinomainen.

Koper oli ihana pikkukaupunki, kuten odotimmekin. Olo oli kuin Italiassa konsanaan, kun pienet kujat mutkittelivat rakennusten väleissä, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja meri reunusti tätä kaikkea. (Italiamaisuus voi tietenkin johtua ihan vähän siitä, että Italian raja on aivan kaupungin vieressä.) Varsinaista nähtävää kaupungissa ei itsensä lisäksi ollut, mutta se ei todellakaan haitannut, sillä kävelimme kujia pitkin ja tallustelimme meren rantaa auringossa jäätelöä syöden. Paikalliset loivat meihin pitkiä katseita, kun imimme uv-säteilyä itseemme topit päällä, ja me loimme paikallisiin pitkiä katseita, kun he iloitsivat liki 20 asteen lämmöstä toppatakeissaan. En voi tarpeeksi korostaa, miten ihanalta ja absurdilta etelämäinen lämpö tuntui aivan yhtäkkiä.

En ollut aiemmin oikeastaan perehtynyt Slovenian rannikon kaupunkeihin, ja kun näin eilen tein (siis tietenkin bussissa matkalla kohti Koperia, mitäpä sitä suotta aiemmin), tajusin, että äiti ja isä ovat olleet Jugoslaviassa juuri Slovenian puolella häämatkallaan! Heidän varsinainen kohteensa oli Portoroz silloisessa j, mutta matkansa aikana hekin vierailivat Koperissa. Isä lähetti kuvan vanhan valokuva-albumin Koper-sivusta, ja toden totta, samoja katuja olivat tallanneet vanhempani 30 vuotta sitten. Äiti totesikin, että Sloveniassa joku vetää meitä mystisesti puoleensa, sillä aivan sattumalta olemme päätyneet tavalla tai toisella tänne. En kyllä valita, sillä onhan Slovenia ihana.

Isä vuonna 1986 ja minä vuonna 2016 samojen pylväiden luona poseeraamassa!

Slovenian yksi parhaista puolista on se, että pikkuisuudestaan huolimatta täällä on kaikkea Alppien ja rantalomakohteiden väliltä. Reilun tunnin automatkan päässä on jotain aivan erilaista, ja yhtäkkiä huomaa olevansa rantabulevardilla syömässä jäätelöä paikallisten lapsiperheiden keskellä. Ljubljanassa kadut tuntuvat leveiltä ja rakennukset suurilta pienen kaavattoman kaupungin jälkeen. En millään malta odottaa, että pääsen esittelemään Villelle tämän maan (mietin hetken, olisinko käyttänyt partitiivia tätä maata, mutta tämä maa on kyllä kaikesta huolimatta aika nopeasti esitelty). Ja pian pääsenkin, sillä Ville tulee tänne jo keskiviikkona! KESKIVIIKKONA!

Porto, oi Porto!

Ville:

Kateus! Se oli ensimmäinen tunne, joka iski saavuttuani Atlantin rannikolle aurinkoiseen Portoon. Vietin siis viime viikonlopun tuossa mielettömässä kaupungissa morottamassa Anttia, joka suorittaa omaa vaihtoaan siellä. Kyseessähän oli siis ensimmäinen rajojen yli suuntautuva reissu vaihtoni aikana ja tosiaan aluksi kyllä tuntui, että ruoho todellakin on vihreämpää aidan toisella puolella. Jälkeenpäin palattuani "kotiin" on kuitenkin helppo todeta, ettei vaihtopaikkoja voi juuri mitenkään vertailla keskenään - ainakaan paremmuudessa. Joka tapauksessa, viikonloppu oli mitä mainioin ja tässä siitä lisää.

Porto on kaunis, eläväinen, monipuolinen ja lämmin kaupunki sekä fiilikseltään että ainakin vierailuni aikana myös säältään. Vanhat rakennukset, arkkitehtuuri, maamerkit, meri ja joki maalaavat kaupungista hienon kokonaisuuden. Lisäksi se on halpa. Siis aivan järjettömän halpa. 

Lähdin keskiviikon ja torstain välisenä yönä bussilla Madridiin, josta lensin aikaisin torstai-aamuna Portoon. Antti oli isännän elkein vastassa lentokentällä ja lähdettiinkin samantien kohti Antin kämppää metrolla (--> ensimmäinen kateuden kohde). En ehtinyt kovin kauaa toipua reissaamisesta, sillä ohjelmanumero yksi ei odottanut: pääsin osallistumaan surffaustunnille! Kylmän valtameren hyväilyssä oli mitä mukavinta ottaa tämä minulle täysin uusi laji haltuun. Surffaus on aivan naurettavan helppoa eikä aaltoja vastaan rämpiminen tai käsillä vauhdin kauhominen ole mitenkään verrattavissa oikeaan liikuntaan.

Ei pelota

Illalla Antti vei mut syömään Porton parasta Francesinhaa. Francesinha on portugalilainen perinneruoka, joka kotona tehtyänä vaikuttaisi lähinnä kaikkien darraruokien äidiltä. Kyseessä on siis annos, jossa leivän sisään laitetaan liki kaikki mahdolliset lihat makkarasta pihviin ja kuorrutetaan koko ihanuus juustolla. Oleellisena osana Francesinhaa on spesiaali kastike ja kylkeen tuupataan vielä useimmiten iso kasa ranskalaisia. Vastoin kaikkia odotuksia, se oli hyvää.

Ilme kertoo kaiken!

Perjantain agendassa oli tarkempi tutustuminen kaupunkiin. Antti oli erinomainen opas, ja ruoka-, juoma- ja paikkatuntemuksen perusteella olisin valmis antamaan 5 tähteä. Kulttuurihistorian tuntemus jäi kuitenkin auttamatta puutteelliseksi - ei se osannut edes nimetä kaikkia kirkkoja. Käveltyä tuli kuitenkin paljon ja koen, että sain aikana viikonlopun oikein hyvän kuvan siitä, mitä ja mikä Porto on.

Vanha kirkko

Vanha kirkko

Tämä.

Lauantaina jatkettiin rennolla tahdilla kaupunkikierrosta ja käytiin muun muassa ikivanhassa kirjakaupassa, josta esimerkiksi muuan J.K Rowling on saanut inspiraatiota. Portosta löytyy kaikenlaista suurta ja pientä nähtävää enkä nyt lähde jokaisesta kirkosta ja tornista tässä kertomaan (kun en niistä mitään tiedäkään). Wikipedia on jälleen kaveri, jos kiinnostaa.

Etsi Antti

Portviinien maistelua. Ei olla deekuja, noi lasit näyttää kuvassa isommilta.

Lauantain kohokohta oli kuitenkin futismatsi FC Porto - CF Uñiao. Estadio do Dragao tarjosi komeat puitteet ja La Romaredaan verrattuna meininki oli huomattavasti isompaa. Jengiä oli myös saapunut ihan kiitettävästi katsomaan Madeiran rupusakin höykytystä. Noh, sitä ei nähty. Porto otti kyllä aluksi pelin aika mukavasti haltuun ja toisen puoliajan alussa homma oli 2-0. Sitten madeiralaiset heräsivät - tai Porto oikeastaan nukahti - ja yhtäkkiä taululla oli 2-2. Tässä vaiheessa stadionillekin saatiin mukavasti kiimaa ja loistavan ottelun huipensi kotijoukkueen voittomaali aivan loppuhetkillä. Futis on kaunis peli.

Sunnuntaina "vähän" käveltiin rantaviivaa ja mittariin taisi lopulta tulla lähemmäs 25km, mikäli iPhonen terveyssovellusta on uskominen, ja miksi ei olisi. Kun lopulta löydettiin Burger King, se tuntui siinä hetkessä maailman parhaalta ruualta. Pakko tähän väliin sanoa, että meri tuo kyllä loistavan lisän kaupunkiin kuin kaupunkiin. Ja mun rakoissa on rakkoja.

Sunnuntai-maanantai -yö meni matkatessa eikä tuosta nyt oikeastaan ole mitään sen kummempaa sanottavaa. Mutta ihmiset, käykäähän Portossa! Francesinhaa, Super Bockia, komeita siltoja, rantaa, Super Bockia, surffausta, Super Bockia ja aurinkoa. Voiko muuta toivoa?

Obrigado Antti!

Graz (= Primark)

Meidän pikku-Ooppelimme ja ihana matkaseurueemme melkein Itävallan rajalla

Olin onnellinen kuski haha

Pakko myöntää, vaikka hieman tämän ääneen sanominen meinaa hävettää, että kävimme viime viikonloppuna Primarkissa. Ei Primarkissa tietenkään ole mitään vikaa sillä tavalla, jolla esimerkiksi Ville kipaisee puolen tunnin bussimatkan päähän Zaragozan Primarkiin, sillä onhan kyseessä halpa ja kaikin puolin viihdyttävä kauppa. Aivan jokainen ei kuitenkaan välttämättä olisi samaa mieltä siitä, että Primark on auton vuokraamisen ja Sloveniasta Itävaltaan ajamisen arvoinen, mutta onneksi olen löytänyt Ljubljanasta hengenheimolaisiani, jotka halusivat ilomielin toteuttaa tällaisen reissun.

Osalla porukasta oli kyllä myös hieman oikeampi syy Itävaltaan matkustamiseen, sillä he ostivat alennusliput Ljubljanasta Itävallan puolelle muutaman viikon päähän. Lippuja ei luonnollisestikaan voi noutaa tai tulostaa Sloveniassa, vaan ne pitää käydä hakemassa Itävallan puolella sijaitsevasta lippuautomaatista omin pikku kätösin. Ihan vain tiedoksi, jos jotakuta kiinnostaa halvalla Sloveniasta Itävaltaan matkustaminen, että pitää kuitenkin ensin vierailla Itävallassa sen verran, että voi ostaa matkaliput sinne. Ohhoh.

Random-fakta: olin jo pitkään himoinnut bagelia, ja mistään päin Ljubljanaa en ole sellaista onnistunut löytämään, mutta Graz onnistui täyttämään tarpeeni. Oli aika ihanaa.

Ajoimme siis lauantaina Graziin Itävallan puolelle pääkohteenamme ostoskeskus, jossa Primark sijaitsee, ja sivukohteenamme pikkukylän rautatieaseman lippuautomaatti. Minä ajoin Graziin ja Tia takaisin Ljubljanaan, ja oli i-ha-naa päästä ajamaan autoa pitkästä aikaa. Ahtauduimme kaikki viisi yhteen taivaansiniseen Opel Corsaan (vaikka toki kuskina etupenkille ei varsinaisesti tarvinnut ahtautua). Auton ajaminen Sloveniassa ja Itävallan tällä reunalla oli kaikin puolin aivan Suomessa ajeluun verrattavissa, jos tietulleja ja rajanylitystä ei lasketa, sillä liikennettä oli vähänlaisesti ja muut kuskit rauhallisia. Moottoritielläkin sai mennä vain sataakolmeakymppiä (pikkupurkkimme pärjäsi hienosti), mutta pidemmällä Itävallassa olisi ehkä autobahnien kaltaisia useakaistaisia teitä. Sinnekin on vielä päästävä.

Itse Primark oli vuokraamisen ja ajamisen arvoista. Pahimmalta tuntui, etten saanut jakaa kokemusta äidin kanssa, sillä olemme pari kertaa lähteneet kahdestaan kaupunkilomalle valiten kohteen sen perusteella, mistä kaupungista löytyy Primark (siis ihan oikeasti). Vaihtoaikana shoppailu on kyllä karannut ihan käsistä, sillä olen shoppaillut näiden vajaan parin kuukauden aikana enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä. Tavaroiden Suomeen viemisen kannalta Primarkissa vierailu ei siis välttämättä ollut järkevin veto, kun matkalaukkuni painoi jo Suomesta Ljubljanaan tullessani lähemmäs 30 kg. Joka tapauksessa ja kaikesta matkan sekopäisyydestä huolimatta olin lauantai-iltana kotona ostoksia hypistellessäni materialismionnellisempi kuin hetkeen.

Melko maltillinen saaliini

PS. Paheksuville helpotukseksi tiedotettakoon, että mennään Villen kanssa Itävaltaan kunnon reissulle pääsiäisenä. En siis viitannut täysin kintaalla uudelle maalle materian kuvat silmissäni.