Äiti Ljubljanassa

Elina:

Äiti vietti Ljubljanassa mahtavat kolme päivää, ja vaikka vähän itku kurkussa joudunkin kuvia katselemaan, olen lähinnä vain todella onnellinen, että sain niin ihanan kyläilijän. Äiti nukkui siis meidän opiskelijasolussa, koska hotellista tai hostellista maksaminen olisi tuntunut tyhjänpäiväiseltä, ja ihan hyvin mahduttiin tänne. Vähän ahtaaksi kävi tila silloin, kun meikkailtiin ja laitettiin tukkaa samaan aikaan, mutta muuten pärjättiin mainiosti, ja kämppiksetkin suhtautuivat äitiin tosi positiivisesti.

Säästä kirjoittaminen on (edelleen, viimeisimmän postaukseni jälkeenkin) tylsää, mutta tällä kertaa kehaisen vähän Ljubljanan vieraanvaraisuutta: koko äidin vierailun ajalle oli alunperin ennustettu pelkkää kaatosadetta, mutta lopulta ainoastaan maanantaina ja tiistaiaamuna satoi, ja muutoin aurinko edusti kaikessa keväisyydessään niin, että syötiin päivisin ulkona ja jopa aurinkolasit olivat tarpeelliset. Maanantain sadekaan ei häirinnyt meitä ollenkaan, sillä saatiin päivä kaikkien suureksi yllätykseksi kulumaan suureksi osaksi BTC:ssä. (BTC on Ljubljanan laidalla sijaitseva ostoskeskuskeskus, jossa on autoteiden varrella useampia ostoskeskuksia ja suurempia kauppoja. Siis todellinen ostoshelvetti.) Olin koko alkuvaihtoni ajan odottanut, että saan viedä äitin tuonne, ja kieltämättä löydettiin molemmat muutama (köh) aika kiva juttu.

BTC-saalis ja puhelimeen keskittynyt Elina-teini, haha

Olisi tosi mälsää, jos äidin kanssa ei voisi juoda viiniä kivoissa paikoissa! Maistettiin ensimmäistä kertaa slovenialaista skumppaa, ja se oli tosi hyvää. Myös Nebotičnikin maisemat & kakku kelpasivat äidille hyvin.

Tiistaina auringon yllättäessä keskityttiin Ljubljanaan ja kaikkiin sen nähtävyyksiin tai sentapaisiin. Kiivettiin linnalle, kuten Sininkin kanssa kuukausi takaperin, käveltiin vanhassa kaupungissa ja poikettiin (päiväsaikaan) Metelkovaan, jossa on iltaisin useita baareja ja hämyisenpuoleisia ihmisiä. Sen katutaide oli kuitenkin ehdottomasti näkemisenarvoista myös äidin mielestä, joten vinkkinä myös muille, että paikkaan kannattaa poiketa myös päivällä! Otettiin meidän pikkuriikkisellä turistikierroksella niin paljon kuvia, että taidan spämmätä ihan oman postauksensa niistä. Ihan tosi, mun ja äidin kameroista ja puhelimista tuli neljän yön reissusta yhteensä ainakin viitisensataa kuvaa. Jos joku pitää mua hillittömänä kuvailuni kanssa, on äiti vielä moninkertaisesti pahempi.

Metelkova

Keskiviikoksi oltiin suunniteltu jotakin pientä kaupunkireissua Ljubljanan ulkopuolelle, mutta aamulla todettiin molemmat hienovaraisesti, että kumpaakaan ei varsinaisesti huvita bussissa istuminen ja toiseen kaupunkiin ryynääminen. Niinpä muutettiin suunnitelmia, ja vietettiin aikaa rennosti kaupungilla syömisen parissa ja keksittiin suunnistaa Ljubljanan eläintarhaan. Pakko myöntää, että odotukseni zoota kohtaan eivät olleet hääppöiset, mutta paikka pääsi yllättämään positiivisesti. Vieraita oli maaliskuisena keskiviikkopäivänä todella vähän, ja saatiin aivan rauhassa lässytellä etunenässä norsulle, kirahveille, susille ja mangusteille.

Heippa äiti!

Kaiken turisteilun ja tekemisen sijaan parasta äidin reissussa oli tietenkin nähdä pitkästä aikaa. On ihanaa, kun meillä menee kaikki niin hyvin yksiin, ja kuitenkin myös se, ettei tarvitse esittää mitään. Äiti on kyllä yksi parhaista mahdollisista matkaseuralaisista. Nautittiin täällä etenkin hyvin ruoan syömisestä ja viinin juomisesta, ja tuntuu, että otettiin kaikki ilo irti lyhyestä visiitistä. Toivottavasti äidille jäi samanlainen fiilis! Isä ja Annika reissaa tänne vasta kesäkuussa, eli silloin saadaan toivottavasti käyttää jatkuvasti aurinkorasvaa ja kokea hieman turistieläväisempää Ljubljanaa. Sitä reissua ennen lasken päiviä Villen tännetuloon (20!!!!!) ja omaan Espanjan matkaani. Vaikka ikävä kaikkia rakkaita kohtaan on suunnaton, olen yhä vain niin onnellinen, että olen saanut näin ihania ympärilleni. Nyt meinaa taas vähän itkettää.