Graz (= Primark)

Meidän pikku-Ooppelimme ja ihana matkaseurueemme melkein Itävallan rajalla

Olin onnellinen kuski haha

Pakko myöntää, vaikka hieman tämän ääneen sanominen meinaa hävettää, että kävimme viime viikonloppuna Primarkissa. Ei Primarkissa tietenkään ole mitään vikaa sillä tavalla, jolla esimerkiksi Ville kipaisee puolen tunnin bussimatkan päähän Zaragozan Primarkiin, sillä onhan kyseessä halpa ja kaikin puolin viihdyttävä kauppa. Aivan jokainen ei kuitenkaan välttämättä olisi samaa mieltä siitä, että Primark on auton vuokraamisen ja Sloveniasta Itävaltaan ajamisen arvoinen, mutta onneksi olen löytänyt Ljubljanasta hengenheimolaisiani, jotka halusivat ilomielin toteuttaa tällaisen reissun.

Osalla porukasta oli kyllä myös hieman oikeampi syy Itävaltaan matkustamiseen, sillä he ostivat alennusliput Ljubljanasta Itävallan puolelle muutaman viikon päähän. Lippuja ei luonnollisestikaan voi noutaa tai tulostaa Sloveniassa, vaan ne pitää käydä hakemassa Itävallan puolella sijaitsevasta lippuautomaatista omin pikku kätösin. Ihan vain tiedoksi, jos jotakuta kiinnostaa halvalla Sloveniasta Itävaltaan matkustaminen, että pitää kuitenkin ensin vierailla Itävallassa sen verran, että voi ostaa matkaliput sinne. Ohhoh.

Random-fakta: olin jo pitkään himoinnut bagelia, ja mistään päin Ljubljanaa en ole sellaista onnistunut löytämään, mutta Graz onnistui täyttämään tarpeeni. Oli aika ihanaa.

Ajoimme siis lauantaina Graziin Itävallan puolelle pääkohteenamme ostoskeskus, jossa Primark sijaitsee, ja sivukohteenamme pikkukylän rautatieaseman lippuautomaatti. Minä ajoin Graziin ja Tia takaisin Ljubljanaan, ja oli i-ha-naa päästä ajamaan autoa pitkästä aikaa. Ahtauduimme kaikki viisi yhteen taivaansiniseen Opel Corsaan (vaikka toki kuskina etupenkille ei varsinaisesti tarvinnut ahtautua). Auton ajaminen Sloveniassa ja Itävallan tällä reunalla oli kaikin puolin aivan Suomessa ajeluun verrattavissa, jos tietulleja ja rajanylitystä ei lasketa, sillä liikennettä oli vähänlaisesti ja muut kuskit rauhallisia. Moottoritielläkin sai mennä vain sataakolmeakymppiä (pikkupurkkimme pärjäsi hienosti), mutta pidemmällä Itävallassa olisi ehkä autobahnien kaltaisia useakaistaisia teitä. Sinnekin on vielä päästävä.

Itse Primark oli vuokraamisen ja ajamisen arvoista. Pahimmalta tuntui, etten saanut jakaa kokemusta äidin kanssa, sillä olemme pari kertaa lähteneet kahdestaan kaupunkilomalle valiten kohteen sen perusteella, mistä kaupungista löytyy Primark (siis ihan oikeasti). Vaihtoaikana shoppailu on kyllä karannut ihan käsistä, sillä olen shoppaillut näiden vajaan parin kuukauden aikana enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä. Tavaroiden Suomeen viemisen kannalta Primarkissa vierailu ei siis välttämättä ollut järkevin veto, kun matkalaukkuni painoi jo Suomesta Ljubljanaan tullessani lähemmäs 30 kg. Joka tapauksessa ja kaikesta matkan sekopäisyydestä huolimatta olin lauantai-iltana kotona ostoksia hypistellessäni materialismionnellisempi kuin hetkeen.

Melko maltillinen saaliini

PS. Paheksuville helpotukseksi tiedotettakoon, että mennään Villen kanssa Itävaltaan kunnon reissulle pääsiäisenä. En siis viitannut täysin kintaalla uudelle maalle materian kuvat silmissäni.