Päivän aurinkoloma

Tämä viikonloppu on ollut säidensä puolesta ehdottomasti vaihtoni tähän asti aurinkoisin (+19, voitteko kuvitella!), minkä kunniaksi päätimme Terhin kanssa hyödyntää jokaisen auringonsäteen ja lähteä nauttimaan niistä Slovenian rannikolle. Slovenian melko säälittävänmittaisella rannikolla on muutama pieni kaupunki, joista Koper valikoitui tämän reissun kohteeksi. Menimme kaupunkiin bussilla, vaikka kaksi tuntia tuntuikin vähän liian pitkältä ajalta istua suojassa ihanalta auringolta, ja takaisin tulimme puolet bussimatkan kestosta ja hinnasta kustantaneella kimppakyydillä. Päivä oli kaikessa kiireettömyydessään ja lämpöisyydessään erinomainen.

Koper oli ihana pikkukaupunki, kuten odotimmekin. Olo oli kuin Italiassa konsanaan, kun pienet kujat mutkittelivat rakennusten väleissä, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja meri reunusti tätä kaikkea. (Italiamaisuus voi tietenkin johtua ihan vähän siitä, että Italian raja on aivan kaupungin vieressä.) Varsinaista nähtävää kaupungissa ei itsensä lisäksi ollut, mutta se ei todellakaan haitannut, sillä kävelimme kujia pitkin ja tallustelimme meren rantaa auringossa jäätelöä syöden. Paikalliset loivat meihin pitkiä katseita, kun imimme uv-säteilyä itseemme topit päällä, ja me loimme paikallisiin pitkiä katseita, kun he iloitsivat liki 20 asteen lämmöstä toppatakeissaan. En voi tarpeeksi korostaa, miten ihanalta ja absurdilta etelämäinen lämpö tuntui aivan yhtäkkiä.

En ollut aiemmin oikeastaan perehtynyt Slovenian rannikon kaupunkeihin, ja kun näin eilen tein (siis tietenkin bussissa matkalla kohti Koperia, mitäpä sitä suotta aiemmin), tajusin, että äiti ja isä ovat olleet Jugoslaviassa juuri Slovenian puolella häämatkallaan! Heidän varsinainen kohteensa oli Portoroz silloisessa j, mutta matkansa aikana hekin vierailivat Koperissa. Isä lähetti kuvan vanhan valokuva-albumin Koper-sivusta, ja toden totta, samoja katuja olivat tallanneet vanhempani 30 vuotta sitten. Äiti totesikin, että Sloveniassa joku vetää meitä mystisesti puoleensa, sillä aivan sattumalta olemme päätyneet tavalla tai toisella tänne. En kyllä valita, sillä onhan Slovenia ihana.

Isä vuonna 1986 ja minä vuonna 2016 samojen pylväiden luona poseeraamassa!

Slovenian yksi parhaista puolista on se, että pikkuisuudestaan huolimatta täällä on kaikkea Alppien ja rantalomakohteiden väliltä. Reilun tunnin automatkan päässä on jotain aivan erilaista, ja yhtäkkiä huomaa olevansa rantabulevardilla syömässä jäätelöä paikallisten lapsiperheiden keskellä. Ljubljanassa kadut tuntuvat leveiltä ja rakennukset suurilta pienen kaavattoman kaupungin jälkeen. En millään malta odottaa, että pääsen esittelemään Villelle tämän maan (mietin hetken, olisinko käyttänyt partitiivia tätä maata, mutta tämä maa on kyllä kaikesta huolimatta aika nopeasti esitelty). Ja pian pääsenkin, sillä Ville tulee tänne jo keskiviikkona! KESKIVIIKKONA!

Porto, oi Porto!

Ville:

Kateus! Se oli ensimmäinen tunne, joka iski saavuttuani Atlantin rannikolle aurinkoiseen Portoon. Vietin siis viime viikonlopun tuossa mielettömässä kaupungissa morottamassa Anttia, joka suorittaa omaa vaihtoaan siellä. Kyseessähän oli siis ensimmäinen rajojen yli suuntautuva reissu vaihtoni aikana ja tosiaan aluksi kyllä tuntui, että ruoho todellakin on vihreämpää aidan toisella puolella. Jälkeenpäin palattuani "kotiin" on kuitenkin helppo todeta, ettei vaihtopaikkoja voi juuri mitenkään vertailla keskenään - ainakaan paremmuudessa. Joka tapauksessa, viikonloppu oli mitä mainioin ja tässä siitä lisää.

Porto on kaunis, eläväinen, monipuolinen ja lämmin kaupunki sekä fiilikseltään että ainakin vierailuni aikana myös säältään. Vanhat rakennukset, arkkitehtuuri, maamerkit, meri ja joki maalaavat kaupungista hienon kokonaisuuden. Lisäksi se on halpa. Siis aivan järjettömän halpa. 

Lähdin keskiviikon ja torstain välisenä yönä bussilla Madridiin, josta lensin aikaisin torstai-aamuna Portoon. Antti oli isännän elkein vastassa lentokentällä ja lähdettiinkin samantien kohti Antin kämppää metrolla (--> ensimmäinen kateuden kohde). En ehtinyt kovin kauaa toipua reissaamisesta, sillä ohjelmanumero yksi ei odottanut: pääsin osallistumaan surffaustunnille! Kylmän valtameren hyväilyssä oli mitä mukavinta ottaa tämä minulle täysin uusi laji haltuun. Surffaus on aivan naurettavan helppoa eikä aaltoja vastaan rämpiminen tai käsillä vauhdin kauhominen ole mitenkään verrattavissa oikeaan liikuntaan.

Ei pelota

Illalla Antti vei mut syömään Porton parasta Francesinhaa. Francesinha on portugalilainen perinneruoka, joka kotona tehtyänä vaikuttaisi lähinnä kaikkien darraruokien äidiltä. Kyseessä on siis annos, jossa leivän sisään laitetaan liki kaikki mahdolliset lihat makkarasta pihviin ja kuorrutetaan koko ihanuus juustolla. Oleellisena osana Francesinhaa on spesiaali kastike ja kylkeen tuupataan vielä useimmiten iso kasa ranskalaisia. Vastoin kaikkia odotuksia, se oli hyvää.

Ilme kertoo kaiken!

Perjantain agendassa oli tarkempi tutustuminen kaupunkiin. Antti oli erinomainen opas, ja ruoka-, juoma- ja paikkatuntemuksen perusteella olisin valmis antamaan 5 tähteä. Kulttuurihistorian tuntemus jäi kuitenkin auttamatta puutteelliseksi - ei se osannut edes nimetä kaikkia kirkkoja. Käveltyä tuli kuitenkin paljon ja koen, että sain aikana viikonlopun oikein hyvän kuvan siitä, mitä ja mikä Porto on.

Vanha kirkko

Vanha kirkko

Tämä.

Lauantaina jatkettiin rennolla tahdilla kaupunkikierrosta ja käytiin muun muassa ikivanhassa kirjakaupassa, josta esimerkiksi muuan J.K Rowling on saanut inspiraatiota. Portosta löytyy kaikenlaista suurta ja pientä nähtävää enkä nyt lähde jokaisesta kirkosta ja tornista tässä kertomaan (kun en niistä mitään tiedäkään). Wikipedia on jälleen kaveri, jos kiinnostaa.

Etsi Antti

Portviinien maistelua. Ei olla deekuja, noi lasit näyttää kuvassa isommilta.

Lauantain kohokohta oli kuitenkin futismatsi FC Porto - CF Uñiao. Estadio do Dragao tarjosi komeat puitteet ja La Romaredaan verrattuna meininki oli huomattavasti isompaa. Jengiä oli myös saapunut ihan kiitettävästi katsomaan Madeiran rupusakin höykytystä. Noh, sitä ei nähty. Porto otti kyllä aluksi pelin aika mukavasti haltuun ja toisen puoliajan alussa homma oli 2-0. Sitten madeiralaiset heräsivät - tai Porto oikeastaan nukahti - ja yhtäkkiä taululla oli 2-2. Tässä vaiheessa stadionillekin saatiin mukavasti kiimaa ja loistavan ottelun huipensi kotijoukkueen voittomaali aivan loppuhetkillä. Futis on kaunis peli.

Sunnuntaina "vähän" käveltiin rantaviivaa ja mittariin taisi lopulta tulla lähemmäs 25km, mikäli iPhonen terveyssovellusta on uskominen, ja miksi ei olisi. Kun lopulta löydettiin Burger King, se tuntui siinä hetkessä maailman parhaalta ruualta. Pakko tähän väliin sanoa, että meri tuo kyllä loistavan lisän kaupunkiin kuin kaupunkiin. Ja mun rakoissa on rakkoja.

Sunnuntai-maanantai -yö meni matkatessa eikä tuosta nyt oikeastaan ole mitään sen kummempaa sanottavaa. Mutta ihmiset, käykäähän Portossa! Francesinhaa, Super Bockia, komeita siltoja, rantaa, Super Bockia, surffausta, Super Bockia ja aurinkoa. Voiko muuta toivoa?

Obrigado Antti!

Graz (= Primark)

Meidän pikku-Ooppelimme ja ihana matkaseurueemme melkein Itävallan rajalla

Olin onnellinen kuski haha

Pakko myöntää, vaikka hieman tämän ääneen sanominen meinaa hävettää, että kävimme viime viikonloppuna Primarkissa. Ei Primarkissa tietenkään ole mitään vikaa sillä tavalla, jolla esimerkiksi Ville kipaisee puolen tunnin bussimatkan päähän Zaragozan Primarkiin, sillä onhan kyseessä halpa ja kaikin puolin viihdyttävä kauppa. Aivan jokainen ei kuitenkaan välttämättä olisi samaa mieltä siitä, että Primark on auton vuokraamisen ja Sloveniasta Itävaltaan ajamisen arvoinen, mutta onneksi olen löytänyt Ljubljanasta hengenheimolaisiani, jotka halusivat ilomielin toteuttaa tällaisen reissun.

Osalla porukasta oli kyllä myös hieman oikeampi syy Itävaltaan matkustamiseen, sillä he ostivat alennusliput Ljubljanasta Itävallan puolelle muutaman viikon päähän. Lippuja ei luonnollisestikaan voi noutaa tai tulostaa Sloveniassa, vaan ne pitää käydä hakemassa Itävallan puolella sijaitsevasta lippuautomaatista omin pikku kätösin. Ihan vain tiedoksi, jos jotakuta kiinnostaa halvalla Sloveniasta Itävaltaan matkustaminen, että pitää kuitenkin ensin vierailla Itävallassa sen verran, että voi ostaa matkaliput sinne. Ohhoh.

Random-fakta: olin jo pitkään himoinnut bagelia, ja mistään päin Ljubljanaa en ole sellaista onnistunut löytämään, mutta Graz onnistui täyttämään tarpeeni. Oli aika ihanaa.

Ajoimme siis lauantaina Graziin Itävallan puolelle pääkohteenamme ostoskeskus, jossa Primark sijaitsee, ja sivukohteenamme pikkukylän rautatieaseman lippuautomaatti. Minä ajoin Graziin ja Tia takaisin Ljubljanaan, ja oli i-ha-naa päästä ajamaan autoa pitkästä aikaa. Ahtauduimme kaikki viisi yhteen taivaansiniseen Opel Corsaan (vaikka toki kuskina etupenkille ei varsinaisesti tarvinnut ahtautua). Auton ajaminen Sloveniassa ja Itävallan tällä reunalla oli kaikin puolin aivan Suomessa ajeluun verrattavissa, jos tietulleja ja rajanylitystä ei lasketa, sillä liikennettä oli vähänlaisesti ja muut kuskit rauhallisia. Moottoritielläkin sai mennä vain sataakolmeakymppiä (pikkupurkkimme pärjäsi hienosti), mutta pidemmällä Itävallassa olisi ehkä autobahnien kaltaisia useakaistaisia teitä. Sinnekin on vielä päästävä.

Itse Primark oli vuokraamisen ja ajamisen arvoista. Pahimmalta tuntui, etten saanut jakaa kokemusta äidin kanssa, sillä olemme pari kertaa lähteneet kahdestaan kaupunkilomalle valiten kohteen sen perusteella, mistä kaupungista löytyy Primark (siis ihan oikeasti). Vaihtoaikana shoppailu on kyllä karannut ihan käsistä, sillä olen shoppaillut näiden vajaan parin kuukauden aikana enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä. Tavaroiden Suomeen viemisen kannalta Primarkissa vierailu ei siis välttämättä ollut järkevin veto, kun matkalaukkuni painoi jo Suomesta Ljubljanaan tullessani lähemmäs 30 kg. Joka tapauksessa ja kaikesta matkan sekopäisyydestä huolimatta olin lauantai-iltana kotona ostoksia hypistellessäni materialismionnellisempi kuin hetkeen.

Melko maltillinen saaliini

PS. Paheksuville helpotukseksi tiedotettakoon, että mennään Villen kanssa Itävaltaan kunnon reissulle pääsiäisenä. En siis viitannut täysin kintaalla uudelle maalle materian kuvat silmissäni.

Ja sellaiset olivat Welcome Weeksit

Elina:

Pub Crawl

Represent your country

Nyt, kun lukukauden virallisesta alusta on jo melkein kolme viikkoa, voi kai sanoa welcome weeksien eli suomalaisittain tervetuliaisviikkojen olevan takana päin. Viikkojen ajankohta oli meidän sloveenin kielikurssin käyneiden kannalta pöljä, sillä kuinka paljon esimerkiksi Ljubljanan kaupunkikierros houkuttelee siinä vaiheessa, kun kaupungissa on asunut jo yli kuukauden. Toki suurin osa erasmuslaisista tuli kaupunkiin vasta lukukauden alkaessa, mutta olisin ehkä kaivannut jotakin pienimuotoista ohjelmaa jo kielikurssin ajalle, sillä meitä oli kuitenkin viisikymmentä ahkeraa sloveenin opiskelijaa. Onneksi meistä muodostui nopeasti niin tiivis porukka, että saatiin yhdessä järjestettyä omia illanviettoja ilman Erasmustakin kielikurssin aikana. Ja ehkä sittenkin parempi niin.

Brewery (eli pivovarna) Union Tour

International dinner ja meidän tekemät kylmäsavulohileipäset ja mustikkapiirakka sekä salmiakkia (joka jouduttiin tuhoamaan aikalailla suomalaisin voimin).

Käytännössä tervetuliaisviikot tarkoittavat pippaloita toistensa perään, ja kyllähän me aika moniin osallistuttiin. Ne olivat hauskoja tapahtumia, ja fiilis oli kuin fuksilla konsanaan. Toisaalta olen huomannut tulleeni vanhaksi, sillä kaikkein kivoimmilta ovat tuntuneet pubissa hyvällä porukalla istuskellut illat. Nyt onkin sellainen olo, ettei hetkeen tee mieli änkeytyä tanssimaan sadalle hengelle suunniteltuun baariin, jossa on kolmesataa erasmuslaista, mutta fiilis ehtii varmasti vielä muuttua tämän vaihdon aikana.

Yksi mukavimmista päiväsaikaan järjestetyistä tervetuliaisviikkojutuista oli Brewery Union Tour eli kierros paikallisessa olutpanimossa ja -museossa, ja toki saimme kierroksen lopuksi myös olutmaistajaiset. Tähän väliin voin todeta, että olen ehdottomasti enemmän Unionin kuin Laškon tyttöjä, sillä valinta näiden kahden välillä pitää Sloveniassa tehdä. Kiintoisaa nähdä, kumpaan leiriin Ville ajautuu! Alternative sightseeingillä kiertelimme ilta-aikaan ei-niin-tyypillisiä Ljubljanan nähtävyyksiä, kuten Metelkovan ja Rogin, ja käsitys Ljubljanan olemuksesta laajeni taas hieman. International dinnerille leivoimme Marin kanssa (erinomaista) mustikkapiirakkaa ja kylmäsavulohileipäsiä, mutta esimerkiksi Italian panostus oli ravintolasta ostetun pitsan tuominen pahvilaatikossa. No, ainakin edustettiin Suomea.

Kas näin tervetuliaisviikotkin on kuitattu blogiin! Kieltämättä nyt on ihan onnellinen olo siitä, että arki alkaa pikkuhiljaa rullailla uomiinsa. Olen jo käynyt ahkerahkosti harkoissa erinäisten Adoben ohjelmien parissa (tosi kivaa!), eilen kokkailin ensimmäistä kertaa vaihtoni aikana ja olipa kyseessä myös elämäni ensimmäinen tofuruoka, ja olen myös korkannut Rozna Dolinan (eli yhden ison opiskelija-asuntolan) ilmaisen kuntosalin. Erasmus on ihan kiva.

PS. 12 päivää että Ville tulee tänne! 12!

Cadiz, Sevilla ja Mérida eli sinne ja takaisin

Ville:

Elina esitteli sangen veikeästi Zagrebin reissuaan edellisessä postauksessa ja nyt onkin sitten tämän hombren aika kertoa matkasta Etelä-Espanjan Andalusiaan (esp. Andalucia) sekä Méridaan. Osallistuin siis muutaman kaverin kanssa tälle ESN:n järjestämälle reissulle, joka oli kyllä hieno kokemus kaikkiansa. Kierrettiin lyhyessä ajassa kolme kaupunkia, joten luonnollisesti ihan jokaista linnaa ja kivikasaa ei keretty tsekkaamaan.

Tämä ristiretki alkoi torstai-iltana noin kello 11, jolloin startattiin noin 70-henkisen poppoon kanssa Zaragozan yliopistolta bussilla. Matka meni mukavasti nukkuessa muutaman väsyneen levottoman läpän jälkeen. Muutama huoltsikka-tauko teki toki ihan höpöä. Matkaa taidettiin yhteensä taittaa semmoset yhdeksän tuntia.

Cadiz on yksi Euroopan vanhimpia kaupunkeja ja aikoinaan tärkeä kauppareitti, joka... Joojoo kattokaa wikipediasta. Joka tapauksessa fiilis oli etelänlomainen ja takkia tai hupparia ei todellakaan kaupunkikierroksen aikana tarvittu. Visiitti oli hieman lyhyt enkä ihan kaikkea ymmärtänyt espanjankielisestä opastuksesta, mutta kaupunki on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Rantaa ja vanhan kaupungin pikkukuppiloita. Äiti sä tykkäisit.

Cadizin auringosta lähdettiin kohti Sevillaa ja tuokin matka taisi taittua enemmän tai vähemmän tokkurassa. Sevillaan saavuttiin espanjalaisittain sen verran myöhässä, että heitettiin romppeet hätäisesti hotellille ja lähdettiin uunituoreet tapahtumapaidat päällä kohti ESN:n lippuparaatia, johon osallistui opiskelijoita monista Espanjan kaupungeista. Nyt on tässä kohtaa pakko myöntää, että tuo kokemus ei nyt ehkä ihan iskenyt omaan sydämeen. Tuli sitä nyt vähän kuitenkin Zaragozaa hurrattua muiden mukana. Siinä kävellessä oli kuitenkin helppo todeta, että Sevilla on ihan mielettömän kaunis kaupunki eikä yhtään siis ei todellakaan yhtään ei vähääkään tullut paha mieli, etten hakenut sinne vaihtoon. Ei sitten yhtään. Marssi suuntautui lopulta Plaza Españalle, joka on hieno aukio ison puiston vieressä. Aukion arkkitehtuuri on komeaa, mutta kaikkein kiihottavin fakta on se, että siellä on kuvattu Star Wars Episode II:n kohtauksia Naboossa. Voima oli vahva.

Plaza España

Pyörittiin hetki kaupungilla ja lähdettiin takaisin hotellille. Illan Erasmus-bileet oli jollakin klubilla Sevillan ulkopuolella ja sinne mentiin yhteisellä bussikyydityksellä. Ilta oli ihan hauska enkä saanut edes ruokamyrkytystä yöllisestä döneristä.

Seuraavana päivänä lähdettiin kukonlaulun aikaan yhdeltä tallustelemaan kohti Sevillan katedraalia. Matkalla vedettiin yhdistetty lounas-aamupala (ei kuitenkaan brunssi) tapas-ravintolassa. Katedraali oli komia goottilainen kirkko, aika perus siis notredamet sun muut nähneelle, mutta oli siellä yks juju: sisällä kirkossa on arkku, jossa säilytetään Kristoffer Kolumbuksen jäänteitä. Sen paskiaisen takia joudutaan siis nyt kuuntelemaan Trumpin hölinöitä. Kiivettiin myös katedraaliin torniin, jonka maisemat oli.... noh, maisemat.

Seuraava kohde oli Alcazar-palatsi, josta jäi mieleen erityisesti kaunis arkkitehtuuri ja..... haha no ei tosiaankaan. Kyseessähän on siis paikka, jossa on kuvattu Game of Thronesin Dorne-kohtaukset. Nörtti eli unelmaansa. No oli ne puutarhat kauniita muutenkin ja Andalusian aurinko helli koko päivän. Alcazarin jälkeen kierrettiin hetki vanhaa kaupunkia ja käytiin kahvilla.

Talvi ei ole tulossa

Ei oo epäselvää, kuka on pomo

Tän jälkeen oli vuorossa pieni huilaushetki hotellilla, jonka jälkeen käytiin vetämässä navat täyteen paellaa - ei ehkä Espanjan parasta, eikä edes Sevillan, mutta maittoi. Illalla oli pitkästä aikaa ESN-fiestaa. Kaava oli sama: bussilla hevonhenvandaan ja takaisin, döner ääntä kohti ja nukkumaan.

Aamusta lähdettiin bussilla pohjoiseen (paljon bussia) kohti Méridaa. Mérida on vanha historiallinen kaupunki, josta löytää paljon jäänteitä antiikin Rooman ajoilta. Vierailtiin kaupungin gladiaattoriareenalla ja roomalaisessa teatterissa. Molemmat on hienosti säilyneitä ja mahtavia paikkoja tällaiselle sankariromantikolle. Täytyy kattoa Gladiaattori ja Spartacus äkkiä uudestaan.

Arvatkaa, minkä kyydissä lähdettiin takaisin Zaragozaan.