Ville:
Tosiaan, mäkin olen hengissä ja pikkuhiljaa paremmissa voimissakin.
München oli yllättävän hieno kaupunki, kun mulla oli käsitys siitä lähinnä tylsänä teollisuuskaupunkina. Oltiin molemmat tyytyväisiä, että lähdettiin ensin yhdessä Suomesta. Toki Elinan saattaminen bussille perjantaina oli raaka kokemus silti.
Aloitin perjantaina muutaman tunnin Münchenissä pyörittyäni kaksivaiheisen matkani Zaragozaan. Lensin ensin Barcelonaan, josta oli vielä neljän tunnin bussimatka Zaragozaan. Tajusin lentokoneessa, etten ole koskaan lentänyt yksin. Eipä siinä, pysyttiin silti ilmassa ja laskeuduttiin tasaisesti. Vaikka lento oli tunnin myöhässä, ehdin hyvin bussiin. Bussimatka meni täysin tokkurassa (01.00-05.00).
Perjantai-lauantai -rykäisy meni kaikinpuolin jonkinlaisessa transsissa, joka oli sekoitus ikävöintiä, jännitystä, stressiä ja kenties vähän innostusta.
Nyt tässä parina päivänä hostellissa oon ahkerasti etsinyt asuntoja, joita onneksi on reilusti tarjolla. Onneksi tässä on vielä aikaa reilusti ennen luentojen alkamista. Zaragozasta sanon lyhyesti, että tää on kaikinpuolin todella espanjalainen kaupunki!
Tiedän, että ootte kaikki odottaneet öitä valvoen tätä postausta ja pahoittelen, että se on hieman tynkä. Kerron yksittäisistä jutuista tarkemmin seuraavissa tarinoissa!
Saludos, Ville
Moikka! Oon aina halunnu käydä Zaragosassa :) tosi kivaa tekstiä, jonka seuraksi kaipaisin enemmän kauniita kuvia :) seuraavaa postaustasi odotellessa :p
VastaaPoista