Tältä tuntuu Ljubljana

Elina:

Täällä mä istun huoneessani Ljubljanassa ja juon teetä mukana raahamastani muumimukista. On toisaalta todella absurdia olla täällä ja toisaalta kummallista, että olen ollut täällä vasta kaksi yötä, sillä tuntuu, että niin paljon on ehtinyt tapahtua, vaikkei mitään erityistä kuitenkaan. Ljubljana tuntuu paikalta, jossa jos jossakin haluan viettää viisi kuukautta. Olen jopa muutamaan kertaan ajatellut, että ei ehkä sittenkään ollut virhe lähteä vaihtoon, mutta en ehkä voi julistaa tätä totuudeksi kolmantena päivänäni täällä. (Jos joskus kirjoitan postauksen ilman pessimististä piikittelyä, nipistäkää mua.)

Bussimatka meni loppuun asti sulavasti, ja hyppäsin bussista suoraan taksiin, jonka ystävällinen kuljettaja kertoi vierailleensa Suomessa ja veloitti kolmen kilometrin matkasta 3,5 euroa. Taksimatkaa maksaessani ajattelin, että ainakin hintatasoon totun varmasti. Pääsin suoraan kertakaikkisen mainioon asuntooni ja tein yksin pienen iltakävelyn Ljubljanan kauniissa keskustassa. Samalla kertaa reippailin parin kilometrin päähän keskustasta Lidliin (♥), josta ostin ruisleipää (♥♥) ja raejuustoa (♥♥♥)! Raejuusto on ilmeisesti raaka-aine jossakin perinteisessä slovenialaisessa jälkkärissä, mutta pitää perehtyä aiheeseen lisää. Tärkein on siis pelastettu, kun saan aamupalaksi kaurapuuroa raejuustolla läpi vaihtokuukausienkin.

Ollaan ennen lähtöä juteltu Tampereen yliopistosta myös Ljubljanaan vaihtoon tulevan tytön kanssa Facebookissa, ja sovittiin Marin kanssa, että lähdetään lauantaiaamuna kiertelemään paikkoja yhdessä. Osuttiin ilmaiselle turistikierrokselle, jonka mukana jaksettiin pysyä neljäsosan verran, mutta samaisella kierroksella mukaamme tarttui toinen Suomesta Ljubljanaan vaihtoon tullut tyttö, ja lopun päivän seikkailimme kolmistaan. Ljubljanan keskusta on niin pieni, että kaikki on helposti kävelyetäisyydellä, ja vanhat rakennukset ja sillat viehättivät ensikävelyillä. Kävimme yhdessä syömässä (erinomainen burgeri 6,9 e) ja laitoimme vaihtoihmisten fb-ryhmään kyselyn, minne illalla kannattaa lähteä. Saimme monia baariehdotuksia sekä kutsun vaihtarietkoille.

Olen nähnyt vasta yhden neljästä kämppiksestäni, ja hänkin vain kävi kääntymässä asunnolla, joten uskalsin pyytää Marin ja Terhin tänne hieman maistelemaan slovenialaista viiniä ennen iltaa. Litran viinipullo maksoi 2,5 euroa ja oli hyvää! En kaipaa yhtään Suomen seitsemän euron kyykkyviinejä, jotka ovat kalliutensa lisäksi pahoja. Muutaman lasillisen jälkeen rohkaistuimme soittamaan slovenialaisen taksin (yllättävän pelottavaa tytöille, joista ainoastaan yksi on koskaan tilannut taksia yhtään missään) ja suuntasimme opiskelijadormia kohti. Dormissa ei ollut vaikea löytää bileitä, joihin meidät oli kutsuttu, sillä käytävä oli täynnä ihmisiä juomiensa kanssa ja musiikki pauhasi. Meininki oli niin riehakas, että rupesi melkein harmittamaan, etten päätynyt asuntolaan vaihdon ajaksi. Vaihtareita oli ympäri maailmaa, ja kaikki ottivat kivasti huomioon sen, että oltiin uusia ja hukassa.

Dormista jatkettiin Rog-nimiseen paikkaan. En oikein tiedä, miksi Rogia pitäisi kutsua, sillä tähän underground-paikkaan mentiin erittäin hämyisen takapihan kautta, ja itse paikka sijaitsi osittain ulkoilmassa. Valoja ei ollut ollenkaan, dj soitti musiikkia ko-val-la ja suurin osa poltti tanssiessaan. Paikka oli siis ehdottomasti kokemisen arvoinen, muttei ehkä undergroundiudessaan noussut vakipaikakseni. Sitä paitsi en enää edes löytäisi paikkaan. Aamulla kaikki vaatteet haisivat tupakalta, mutta oli kyllä kiva ensimmäinen kunnon ilta Ljubljanassa! Äsken käytiin Marin ja Terhin kanssa syömässä pitsaa ja ajauduttiin myös hieman shoppailemaan. Huomenna alkaa sloveenin kielen intensiivikurssi, hui!

(Katsokaa Villen ensimmäinen Espanja-postaus alta! Mulla on aika kova ikävä, mutta ihanaa että sielläkin kaikki on hyvin.)