Joutsenlampi ja suppaava koira

Elina:

Huh, päivät menevät täällä hirvittävää vauhtia! Vaikka olen monen illan suunnitelmaksi päättänyt kirjoittaa blogiin, olen lounaan jälkeen aina jotenkin mystisesti löytänyt itseni shoppailemasta kymmenettä kertaa tämän kahden viikon reissun aikana. Mutta nyt on hyvä pieni hetki pienelle postailulle siitä, mitä kaikkea jännittävää on ehtinyt tapahtua, sillä vasta puolen tunnin päästä lähden keskustaan katsomaan karnevaalikulkuetta.

Haluan aloittaa jännittävyyksistä kertomisen sillä kaikkein jännittävimmällä. Istuimme Annikan kanssa kaikessa rauhassa ja aurinkoisuudessa lounaalla joen rannassa (voi kyllä), kun Annika äkkiä kiljaisi, sun on pakko ottaa tästä snäppi. Joessa suppaili mies suppilaudalla helmikuussa (vähän termit nyt hakusessa, pahoittelen), ja hänellä oli koira kyydissä! Dalmatialainen märkäpuvussa seisoi laudan kyydissä, kun mies meloi menemään. Näky ei välttämättä olisi ollut ihan jokaiselle näin pitkän referoinnin arvoinen nähtävyys, mutta omalla kohdallani se oli ratkaiseva tekijä ihastumisen ja rakastumisen rajalla. En vain voi olla rakastamatta kaupunkia, jossa voi talvella nähdä keskustassa koiran suppaavan joenvartta pitkin.

Hieman pienemmän arvon nähtävyyksien asteikolla saa torstainen kulttuurielämys, kun vietimme illan baletin äärellä. The Imperial Russian Ballet esiintyi Ljubljanassa, ja liput maksoivat vain parikymppiä, joten illasta tuli elämäni (kuten myös aika monen muunkin vaihtarin) ensimmäinen balettikokemus. Fiilistelin etukäteen Tchaikovskyn musiikkia, ja kieltämättä Joutsenlampi oli upea, vaikken luonnollisestikaan itse tanssista ymmärtänyt juurikaan muuta, kuin että kauniilta ja epäinhimilliseltä näyttää. Oikeaa orkesteria olisin kaivannut, mutta ehkä saan Villenkin jonain kauniina päivänä houkuteltua balettiin, ja silloin siellä saa luvan olla patarumpu ja harppu!

Maanantai-illan vietimme Ljubljana night vision canoeingillä, jolla melottiin jokea pitkin Ljubljanan keskustaan ja takaisin. Olin henkilökohtaisesti varautunut lähinnä istumaan kyydissä, mutta kyseessä olikin kirjaimellinen melonta. Meidän veneessä/kanootissa/laivassa oli meidän viiden suomalaisen tytön lisäksi yksi poika, vaikka kaikissa muissa veneissä oli kymmenen soutajaa, mutta pärjäsimme silti mainiosti. Veneen/kanootin/laivan vastuuihminen lauleskeli tunnelmallisesti merirosvolauluja, ja loppumatkasta ajauduimme laulamaan suomalaisia sitsilauluja, joista etenkin Star Wars -melodiainen Lärvit herätti suurta huvitusta muissa. Ljubljana oli kaunis myös joenpinnasta katseltuna, ja oikeastaan haluaisin jo pian melomaan uudestaan. Ehkä aloitan täällä keväällä melomisen alkeiskurssin!

Täällä on ollut ihana sää keskiviikkoista kaatosadetta lukuun ottamatta, sillä aurinko paistamisen lisäksi myös lämmittää. Eilen menimme lounaan jälkeen Ljubljanan 13-kerroksisen Nebotičnikin ('pilvenpiirtäjä') katolle syömään kakkua, juomaan viiniä ja ennen kaikkea ottamaan aurinkoa. Hetkittäin, kun tuuli lakkasi, heitimme lyhythihaisille, ja tuntui vähintään suomen kesäkuulta. Slovenialaisten mukaan talvi on ollut epätyypillisen lämmin, mutta en kyllä valita yhtään, sillä tällä menollahan maaliskuussa voi jo maata puistossa bikineissä hyvän kirjan kanssa (ei suinkaan opiskelemassa, tietenkään). Tietenkään lämpö ei ole mitään verrattuna Villen Espanjan lämpötiloihin, mutta Suomeen verrattuna olen kertakaikkisen tyytyväinen. Ja muutenkin.

Nyt lähden katsomaan, miten sekaisin Ljubljana on tästä karnevaalipäivästä, adijo!

PS. Katsokaa, miten ihanan lähetyksen sain Suomesta! Sanoin isille, että täällä ei ole palohälytintä, ja mitään kysymättä mulle lähetettiin palovaroitin ja kaikkea muutakin ihanaa, apua. <3