Elina:
Olen odottanut tämän postauksen kirjoittamista kuin kuuta nousevaa. Nyt, kun eloa Ljubljanassa on takana jo yli kuukauden verran, koen voivani kirjoittaa siitä kaikkein tärkeimmästä eli ruoasta vaihtokaupungissani. Halusin odottaa, että olen vieraillut tarpeeksi monessa ravintolassa ja maistanut mahdollisimman monenlaista ruokaa, ja varmasti uusia loistolöytöjä tulee vielä monta eteen. En kuitenkaan voi enää pitkittää sen kertomista, että ruoka on Ljubljanassa i-ha-naa. Kuvituksena tässä postauksessa on ruokakuvia erinomaisista ja perushyvistä ruoista, sillä olen juuri se tyyppi, joka ottaa jokaikisestä ateriastaan snäpin.
Yhtään ilman hassunhauskaa Elina on niin suursyömäri -lisää voin sanoa, että vaihtokohteena Slovenian ylivoimaisesti paras juttu on opiskelija-alennettu ruoka. Koko opiskelija-alesysteemi on täällä niin edistyksellinen, että Suomella on paljon kurottavaa: Jokainen opiskelija saa sim-kortilleen joka kuukausi arkipäivien verran "ruokakuponkeja", joilla saa yli kahdestasadasta tavallisesta ravintolasta alennushintaista ruokaa. Ruokakuponki käytetään soittamalla ruokakuponkinumeroon ravintolassa, ja ravintolan laite vähentää yhden alehintaisen ruoan sim-kortilta. Alehintainen ruoka maksaa vähimmillään 0 euroa (jep) ja enimmillään reilun 4. Ja ravintolat ovat usein sellaisia, joissa tavallisesti annos voi maksaa helposti kympin, ja ruoka on myös sen mukaista. Pääruoan lisäksi jokaisen ravintolan opiskelijaruokaan kuuluu aina keitto (eli juha), salaatti ja jälkkäri, joka useimmiten on hedelmä, mutta muutamassa paikassa pöytään on kannettu kakkupalat. En voi hehkuttaa Slovenian opiskelijaruokasysteemiä kyllikseni.
Toki olemme syöneet myös ilman alennuksia, sillä kuponkeja voi käyttää korkeintaan kaksi päivässä, ja syömisen pitää tapahtua ennen kello kahdeksaa illalla. Kaikenkaikkiaan ruoka on ollut aivan erinomaista, vaikka tietenkin lopputulos voi olla kohtalokas, jos kesään mennessä joka viikko syön useamman kerran lounaaksi pizzan. Onneksi facultyn yläkerrassa on opiskelijaruokala, josta saa ihan tavallista kotiruokaa, sillä oikeaa kotiruokaa olen tehnyt vaihdon aikana tasan nolla kertaa. Ulkona syöminen on (etenkin tällä hinnalla) niin kivaa, ja uskon, että Suomeen palattuani yritän houkutella Villen vähän useammin ravintolaan syömään. Äiti tulee tänne sunnuntaina, ja meinaa iskeä valinnanvaikeus, mitä ihania ravintoloita haluan esitellä. Ruoka on kyllä ihana asia.
PS. Jos tekee hirveästi mieli katsoa, millaisia ja minkä hintaisia ravintoloita opiskelija-alen piiriin kuuluu, niitä voi vilkuilla täältä!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti