Mariborborbor

Elina: 

Ljubljana on kaikessa ihanuudessaan niin pikkuinen paikka, että päätettiin viime viikolla viikonlopunvieton tapahtuvan jossakin muualla. Muutaman lasketteluintoisen inspiroimana kohteeksi valikoitui Maribor, tuo Slovenian toiseksi suurin kaupunki 119 000 asukkaansa voimin (kyllä, tarkistin tämän kiintoisan faktan juuri Wikipediasta). Slovenia on niin pieni maa, että Ljubljanasta Mariboriin eli ihan maan toiseen kärkeen bussimatka kestää alle kaksi tuntia, siis vähemmän kuin matka Tampereelta Nastolaan.

Saimme pikkiriikkisestä hostellista oman huoneen tyttöporukallemme, ja olimme viikonlopun ajan koko hostellin ainoat vieraat. Tämä osoittautui hieman jännittäväksi, kun perjantai-iltana nukkumaan käytyämme (lukottomaan) huoneeseemme pamahti sisään sloveenia mumiseva mies, jonka ei selkästikään kuulunut olla paikalla. Kuusi tyttöä saa lietsottua melko mittavan hysterian keskuuteensa, ja kun lopulta uskaltauduimme tutkimaan tilannetta huoneen ulkopuolelle, oli mystinen mies kadonnut.

Torstai-iltana oluen äärellä olin ollut jo hetken aivan vakuuttunut siitä, että kyllähän sitä nyt Sloveniassa täytyy ihmisen edes kerran lasketella, mutta onneksi Mariborin reunalla pitkinä siintävät rinteet ja loskainen hyinen sää saivat minut muuttamaan mieleni. Olisin takuuvarmasti vähintään kuollut. Näin ollen lauantaiaamuna porukkamme jakaantui puoliksi, ja muiden suunnatessa rinteeseen lähdimme Marin ja Saran kanssa nauttimaan olostamme kylpylään. Suomalaiset sydänjuuret ottivat kylpylässä vallan, sillä parasta oli päästä ensimmäistä kertaa lähdön jälkeen saunaan! Mariborista jäi kaupunkina ihan mukava fiilis, vaikka keskusta onkin nopeasti nähty ja joka puolelle aukeaa suomalaisen näköisiä lähiöitä. Myös perjantaina maahan satanut loskalumi laski mielikuvaa jonkin verran, sillä lumi ei ole yksikään niistä asioista, joita Suomesta kaipaan.

Illalla etkoilimme hartaasti hostellihuoneessa, ja tällä kertaa kokeilin tähän mennessä matkan halvinta valkoviiniä (1,5 e/l), joka oli jälleen oikein hyvää. Hostellihuoneen jakaminen kahdeksan muun tytön kanssa on parasta, kun ei tarvitse itse tehdä itselleen silmämeikkiä tai kihartaa tukkaa. Yhdeksän hengen dormi pysyvänä asumisratkaisuna, anyone? Mariborin yöelämästä paras paikka ei löytynyt Googlen avulla, sillä lopulta onnistuneimmaksi löydöksi osoittautui pieneltä sivukujalta raikanut latinoyökerho, jossa aivan jokainen tanssi Enrique Iglesiaksen ja Shakiran tahtiin. Toivottavasti Ljubljanastakin löytyy tällaisia minihelmiä vielä vaihdon aikana!

Koska tiedän tämän kiinnostavan aivan jokaikistä, eilisen illan, yön ja tämän päivän olen maannut sängynpohjalla jonkin ruokamyrkytyksentapaisen kanssa. Nyt olo alkaa jo vähän helpottaa, ja parempi olisikin, kun keskiviikkoaamuna juna suuntaa nokkansa kohti Budapestia ja Simbaa!