Mi casa

Ville:

Kotini. Noh, kenties. Sanotaan, että kovaa vauhtia kotiutumassa. Aluksi täytyy pahoitella blogin Espanjan toimituksen hieman venynyttä siestaa. Tän parin viikon aikana on tapahtunut paljon ja kun edes pää ei pysy mukana, ei blogirintaman hiljaisuutta voi yllätyksenä pitää. Totuus on kuitenkin se, että ihan mielettömästi tulee vielä tapahtumaan. Täytyy siis skarpata. Edellinen postaus oli sekava kuin juuri Espanjaan saapunut väsynyt suomalainen vaihto-opiskelija, joten yritän tässä tekstissä päästä vähän pintaa syvemmälle. Aloitetaan hostellista.

Herättyäni lauantaiaamuna muutaman tunnin nokosten jälkeen kerkesin vielä ryntäämään hostellin ravinteikkaalle aamupalalle. Murojen ja paahtoleivän ravitsema kehoni alko olla valmis tajuamaan, mihin se oli saapunut. Juttuseura löytyi nopeasti saksalaisesta vaihtaripojasta, joka nukkui kanssani samassa huoneessa. Päätettiinkin lähteä yhdessä ihmettelemään Aragonian itsehallintoalueen pääkaupunkia.

Mä oon ottanut aivan liian vähän kuvia, kun puolet on tuosta tönöstä

Muutaman tunnin kävelyn perusteella oli helppo huomata, että kaupunki on kerrassaan loistavan kokoinen - lähes kaikkialle voi kävellä. Nopeasti totesin myös oman kampukseni mahtavan sijainnin aivan ydinkeskustassa. Lisäksi käytiin noteeraamassa Basilica de Nuestra Señora de Pilarin eeppisyys.

Homma jatkui muutaman päivän ajan erinäisillä tutustumiskävelyillä, monista eri maista tulleiden matkailijoiden kanssa jutustelulla, muihin vaihtareihin tutustumisella, tapasten maistelulla sekä kuumeisella asunnon etsimisellä. Asunnosta en juurikan stressanut, sillä niitä todella on paljon, kuten jo ennakkotiedustelulla olin saanut selville. Tämä on nyt ehkä hieman komiikkaa (koska en jaksa uskoa, että kukaan meidän tuttavapiirin ulkopuolelta oikeasti tätä lukisi), mutta Espanjassa vaihto-opintonsa viettävät voivat kysellä asuntojen etsimisestä allekirjoittaneelta hombrelta vinkkejä. Kämpän löysin hyvältä paikalta noin 5 minuutin kävelymatkan päässä kampukseltani. Kämppikseni ovat kaikki espanjalaisia opiskelijoita, minkä toivon tukevan epätoivoista yritystäni oppia kieltä.

Hostelliin saapuminen oli yhtäkaikki loistava idea, joka mahdollisti a) asuntojen etsimisen paikan päältä ja b) muihin vaihtareihin tutustumisen jo ennen opintojen alkua. Elinalla toki kävi loistava tuuri oman kämppänsä kanssa, mutta itse voin suositella paikan päältä asunnon hakemista lämpimästi.

Fyysinen kotiutuminen alkaa olla pitkälti taputeltu nyt, kun niin espanjalainen liittymä, lakanat kuin myös bussikortti ovat hankittuna. Opintojen alkuun on vielä miltei viikko ja tuntuukin tavallaan oudolta, että varsinainen vaihto-opiskelu odottaa vielä itseään. Veikkaanpa silti, että olen tämän noin parin viikon aikana oppinut enemmän kuin tulen Zaragozan yliopiston penkeillä koko vaihtoaikana oppimaan.

 Aragonian auringon alla kaikki hyvin.

PS. Tsekatkaa Elinan viimeisin alta