Viikonloppu kera Sinin

Elina:

Ljubljanassa on ehtinyt tapahtua vähintään miljoona asiaa sitten viimekirjoittaman, mutta omistan tämän postauksen tärkeimmälle eli Sinin vierailulle. Oli ihan mahtavaa nähdä, ja meillä oli tosi kiva viikonloppu (tai siis voin tietenkin vain toivoa, että Sinilläin oli kivaa). Sini on itse Budapestissa vaihdossa tämän kevään, ja kolmenkymmenen euron menopaluu kesti kahdeksan tuntia suuntaan. Omissa suunnitelmissani on mennä kahden viikon päästä käymään Budapestissa, joten yhtä pitkä bussimatka ilman wifiä (!!!) on silloin edessä, mutta onneksi mahtava kielikurssikamu Annika reissaa samaa matkaa.

Yritin viikonloppuna parhaani mukaan tutustuttaa Siniä Ljubljanaan, mikä tuntui kaikin puolin toivottomalta, sillä en itsekään vielä tiedä parhaita paikkoja täällä saatika osaa suunnistaa. Olen itselleni ominaiseen tapaan omaksunut muiden suunnistamiseen luottamisen myös täällä, joten tervetuloa vain käymään Ljubljanassa omien turistikarttojen kanssa! Kyllä me oikeasti kierrettiin vanhaa kaupunkia ja otettiin kuvia Ljubljanan perinteisistä nähtävyyksistä (joista tietämistäni toinen on linna ja toinen vaaleanpunainen kirkko).

Torstai-iltana mentiin meidän kielikurssiporukan ja Simban kanssa ravintolan ja pubin kautta edellisten vaihtareiden läksiäisbileisiin Pr'Skelet-nimiseen baariin. Kyseinen baari oli mainstream- ja ysärimusiikkeineen ehkä enemmän omaan makuuni, vaikka toki jännittävät slovenialaiset Rog'n kaltaiset paikat houkuttelevat myös. Paikalla oli paljon vaihtareita, ja oli kiva päästä ensimmäistä kertaa isommalla porukalla baariin. Näiden ihmisten kanssa vaihdosta tulee hyvä, vaikka Siniä jäämmekin kaipaamaan. Ilta oli siis oikein loistava, ja täällä pärjää etkoiluttakin, kun olut ja viini on baareissa inhimillisen hintaista. Ulkona syöminen on myös niin ihanaa, että Suomeen palatessa karu totuus ravintolahinnoista saattaa tuntua aika pahalta.

Perjantaina jouduin luonnollisesti heräämään yhdeksäksi sloveenin luennolle kun Sini jäi sänkyyni nukkumaan, mutta selvisimme (liki) kaikki luennosta hengissä. Perjantai-iltana kävelimme keskustassa ja kävimme suomityttöjen kesken terassilla. Terassilla tammikuussa. Ulkona joen rannassa nautittu lämmin kuha vino eli jokin glögin tapainen tuntui aika ihanalta, vaikka toki pöydän alla hehkuivat myös lämpölamput. Sini mukaan Ljubljanassa on himpun verran lämpimämpi kuin Budapestissa, enkä kyllä voi valittaa näistä ihanan keväisistä sääolosuhteista.

Lauantaina lähdimme pienen kielikurssiporukan (ja toki myös Sinin) kanssa kiipeämään Ljubljanan linnalle, joka kohoaa keskellä kaupunkia loistavana suunnistusapuna (jos siis suunnistaa, toisin kuin itse teen). Polku oli jyrkkä, mutta selvisimme urheasti, ja linna ylhäällä oli sekin ihan hieno. Hienommalta se kyllä näyttää alhaalta katsottuna kohotessaan kaupungin ylle. Lauantai-iltana pidimme suomalaiseen tyyliin etkot, sillä Simba oli tuonut unkarilaista roseviiniä, joka piti luonnollisesti kuluttaa. Paikalla oli suomalaistyttöenemmistön lisäksi belgialaista, turkkilaista ja saksalaista verta. Tämän illan jatkopaikassa, Kersnikova 4:ssä oli sellaiset housebileet, että viiniä nauttineena oli aivan liian tietoinen ympärilläolevasta paikasta, mutta paikka on ehdottomasti hieman erilaisen esiintyjän kanssa uudelleenvierailun arvoinen.

Sunnuntaiaamuna oli haikeaa hyvästellä Sini, sillä oli ihanaa saada niin läheinen ystävä kylään. Nautiskelin siitä, ettei tarvinnut nukkua yksin, ja siitä, että sai jakaa kokemuksia uuteen maahan muuttamisesta ja erasmukseilusta. Onneksi ei totta tosiaan ole pitkä aika siihen, että nähdään Sinin kanssa uudestaan. Itse asiassa rakkaiden Suomi-ihmisten näkemiseen ei mihinkään ole niin pitkä aika, sillä äiti tulee jo helmikuun lopussa ja Villenkin kanssa näkemiseen on alle kaksi kuukautta, voi rakkaus!

PS. Sinin Ljubljana-aiheinen postaus löytyy täältä!

PPS. Jos tekee mieli nähdä jokainen ateria, jonka syön Ljubljanassa, ja välillä vähän muutakin, kannattaa seurata mua Snapchatissa @elinamiau!